”QWERTY vastassaan DVORAK”

KAIKKIEN, jotka osaavat kirjoittaa koneella, pitäisi tietää mitä ”QWERTY” on. Sana tulee standardikirjoituskoneen näppäimistön ylimmäisen rivin kuudesta ensimmäisestä vasemmalta oikealle luettavasta kirjaimesta. Mutta sitä he ehkä eivät tiedä, että tällä näppäinjärjestyksellä on pyritty vähentämään lyöntinopeutta.

Kun Christopher Latham Sholes ja hänen apulaisensa vuonna 1873 kehittivät ensimmäisen kaupallisesti käyttökelpoisen kirjoituskoneen, he olivat aluksi sijoittaneet kaikki sen kirjaimet aakkosjärjestyksessä neljälle näppäinriville. Mutta kun vierekkäisiä näppäimiä lyötiin nopeasti peräjälkeen, ne juuttuivat toisiinsa. Tämän ongelman voittamiseksi Sholes muutti näppäinten järjestystä ja sijoitti käytetyimmät kirjaimet ja yhdistelmät mahdollisimman kauas toisistaan voidakseen siten hidastaa konekirjoittajan lyöntinopeutta. Näin syntyi ”QWERTY”-näppäimistö.

Sen jälkeen on lähes kaikki kirjoituskoneen osat näppäimistöä lukuun ottamatta suunniteltu uudelleen tehokkuuden parantamiseksi. Kautta maailman 50 miljoonaa ihmistä käyttää tätä 109-vuotiasta järjestelmää, eivätkä he joko tiedä tai välitä eräästä paljon paremmasta järjestelmästä, jolla on ikää jo lähes 50 vuotta – Dvorak-näppäimistöstä.

Tässä järjestelmässä, jonka August Dvorak kehitti 20 vuoden tutkimusten jälkeen, yhdeksän kymmenestä käytetyimmästä kirjaimesta on sijoitettu näppäimistön keskelle eli ”kotiriville”, niin että yli 3000 englantilaista sanaa voidaan kirjoittaa tarvitsematta ojentaa sormia, kun taas ”QWERTY”-koneen kotirivillä voidaan kirjoittaa ainoastaan noin 50 englanninkielistä sanaa. Myös sormien työtaakka jakautuu uudelleen siten, että Dvorak-näppäimistöllä konekirjoittajan sormet liikkuvat normaalina työpäivänä 1,6 kilometriä ja standardinäppäimistöllä 19–32 kilometriä.

Toisen maailmansodan aikana Dvorak koulutti vain kuukaudessa 14 Yhdysvaltain laivaston konekirjoittajaa uudelleen todistaakseen järjestelmänsä paremmuuden. Vain yhden kuukauden kuluttua he olivat 74 prosenttia tuotteliaampia ja kirjoittivat 68 prosenttia tarkemmin. Erään toisen Dvorak-järjestelmän kannattajan mukaan se on ”osoittautunut käytännöllisesti katsoen 100-prosenttisen onnistuneeksi opetettaessa 60 sanan minuuttinopeutta suunnilleen samassa opetusajassa, jolla vanhaa gwertyä käyttäen opitaan kirjoittamaan 30 sanaa minuutissa”.

Mutta tämä ei ole kuitenkaan tehnyt mainittavampaa vaikutusta suureen yleisöön. Monet eivät ole halukkaita luopumaan vanhasta, totutusta asenteestaan. Vaikka useimmat valmistajat tarjoavatkin uudella näppäimistöllä varustettuja kirjoituskoneita, Royal-tehdas ilmoittaa myyvänsä ”vähemmän kuin 25 konetta vuodessa”. Jotkut toivovat tietojenkäsittelytekniikan, jolle on tyypillistä suuri nopeus, jouduttavan sata vuotta vanhan ”QWERTY”-järjestelmän häviämistä. Mutta se jää nähtäväksi.

Tapaus ”QWERTY vastassaan DVORAK” näyttäisikin joutuneen ajan, olosuhteitten ja unohduksen uhriksi.

Lisää näppäimistön muutoksista joita on luvassa lähitulevaisuudessa löydät täältä.